torstai 22. heinäkuuta 2010

Yksinkertainen ilosanoma

Olin viikon Joosua-aktiossa (lisätietoja www.joosuamissio.fi) ja siellä sain kertoa perusevankeliumin lukemattomia kertoja. Tässä kirjoituksessa kerron siis evankeliumin ydinsanoman.

Jumala loi ihmisen Eedeniin. Siellä Aadam ja Eeva elivät Jumalan yhteydessä. Mutta mitä tapahtui? Ihminen lankesi syntiin. Synti erottaa ihmisen Jumalasta, sillä Jumala on täydellinen ja pyhä. Jumalan lähelle ei voi päästä mitään epäpyhää. Jokainen ihmisistä on tehnyt syntiä Room.3:23 "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." Synnin tähden emme voi elää Jumalan yhteydessä. Olemme siis ilman syntien anteeksiantoa matkalla kadotukseen.
Room.6:23 "Sillä synnin palkka on kuolema..."

Jumala kuitenkin rakasti ihmisiä niin paljon, että lähetti oman poikansa kärsimään syntisten ihmisten tähden. Ajattelepa hetki! Miltä tuntuisi lähettää oma poika, joka on täydellinen, kuolemaan pahojen ihmisten puolesta? Jumalan armo on tarkoitettu kaikille ihmisille. Joh. 1:12 "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä." Eikä Jumalan armosta osalliseksi pääsemiseen tarvitse olla "hyvä ihminen" tai parempi kuin muut. Jokainen meistä on syntinen, mutta Jeesuksen ristintyön ansiosta meille tarjotaan armahdusta. Katsotaanpa, miten edellä mainittu Room 6:23 jatkuu "...mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

Jotkut ovat sanoneet ajattelevansa, etteivät ole tarpeeksi hyviä ansaitakseen Jumalan anteeksiantoa. Anteeksiantoa ei kuitenkaan ansaita, vaan se saadaan armosta. Tiit. 3:5 "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" Kaikki me olemme samalla viivalla. Ei kukaan voi kerskata olevansa toista parempi ihminen, sillä jokainen meistä on syntinen. Lue Matt. 22:1-10. Käy ilmi, että ilosanomaa tarjotaan kaikenlaisille ihmisille. Ylpeät ihmiset eivät sitä ota vastaan. Ihmiset kyllä löytävät selityksiä, mikseivät ottaisi armoa vastaan.

Ihmisen tarvitsee vain nöyrtyä myöntämään Jumalalle syntisyytensä, pyytää niitä anteeksi ja kääntyä pois synneistä. Jumala kuulee rukouksen, kun se on tehty nöyrällä sydämellä. Publikaani rukoili viidellä sanalla "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen" (Luuk.18:13). Ja Jumala kuuli hänen rukouksensa. Kun saa tuntea Jumalan anteeksiannon, se on aivan valtavan hieno tunne. Kun ihminen tulee uskoon, Pyhä Henki uudistaa ihmisen ja alkaa tekemään ihmisessä jatkuvaa muutosta, jos ihminen vain antaa siihen mahdollisuuden. Näin yksinkertaista on lähteä vaeltamaan taivastietä.

2 kommenttia:

  1. Kirjassaan ’Tiedemiehen mietteitä uskosta’ (WSOY, Juva 1996) kirjoittaa lääkäri ja tutkija Kari Cantell s. 39-44 mm. seuraavaa:

    ”ELÄMÄ MAAPALLOLLA
    Maapallo oli aluksi kuuma ja siltä puuttui ilmakehä. Maapallon jäähdyttyä kallioperästä vapautui kaasuja, joista muodostui aluksi hapeton ilmakehä. Elämää syntyi 3,5 miljardia vuotta sitten, vain vajaa miljardi vuotta maapallon muodostumisen jälkeen.

    . . .

    Ensimmäisten solujen syntyyn kului paljon aikaa, ja todennäköisesti syntyi lukemattomia epäonnistuneita ”yrityksiä”.

    . . .

    Alkeellisten solujen synty on mielestäni merkittävin virstanpylväs ihmiseen johtavassa elämänmuotojen kehityshistoriassa maapallolla. Tämä näkemys saattaa hämmästyttää biologiaan perehtymätöntä lukijaa. Arvelen, että hänen mielestään saattaa alkusolun syntyä ällistyttävämpää olla vaikkapa nykyisten elämänmuotojen kirjavuus. Esimerkiksi bakteeri, perhonen ja norsu näyttävätkin päällisin puolin hyvin erilaisilta. Viime vuosikymmenien biologinen tutkimus on kuitenkin paljastanut hämmästyttävän paljon samankaltaisuutta kaikkien elämänmuotojen kesken.

    . . .

    Elämän eri muotojen jatkuva kehittyminen on tullut yhä vakuuttavammin todistetuksi ja yhä tarkemmin ymmärretyksi. Uusi tieto on työntänyt mystiikkaa loitommaksi. Edelleen on kuitenkin ihmisiä, jotka ottavat Raamatun luomiskertomuksen enemmän tai vähemmän kirjaimellisena totuutena. Nämä kreationistit uskovat, että Jumala loi lyhyessä ajassa kaikki nykyiset ja sukupuuttoon kuolleet lajit ja että Aatami ja Eeva edustavat meidän ihmisten esivanhempia. En aio tuhlata lukijan aikaa tällaisen hölmöyden kumoamiseen.”

    VastaaPoista
  2. Kirjassaan ’Tiedemiehen mietteitä uskosta’ (WSOY, Juva 1996) kirjoittaa lääkäri ja tutkija Kari Cantell s. 96-98 seuraavaa:

    ”SIELUN EVOLUUTIO

    Varhaisihmisen kehitys maapallolla alkoi 4-5 miljoonaa vuotta sitten apinan ja ihmisen yhteisestä kantamuodosta. Parin miljoonan vuoden vähittäisten muuntumien tuloksena hänestä muovautui nykyistä ihmistä muistuttava alkuihminen. Monet esi-isiemme kehityshaarat tuhoutuivat lopullisesti ja vain nykyinen ihmislaji Homo sapiens jäi elämään. Vaikka Homo sapiensiin ja simpanssiin johtavat kehitystiet erkanivat toisistaan miljoonia vuosia sitten, nykyihminen ja simpanssi ovat silti perimältään 99 prosenttisesti samankaltaisia. Toivon, että tällaiset tiedot antavat lukijalle jonkinlaisen aavistuksen evoluution luonteesta.

    Seuraava laskelma kenties havainnollistaa kehitysprosessin aikataulua. Jos yhden sukupolven pituudeksi lasketaan 25 vuotta, on maapallolla elänyt Jeesuksen ajoista meidän päiviimme 80 peräkkäistä ihmissukupolvea. Ennen Jeesuksen syntymää maapallolla oli jo ehtinyt elää vähintään kymmeniä tuhansia sukupolvia ihmisiä tai hyvin lähellä ihmistä olevia esi-isiämme.

    Kristinuskon historia on siis perin lyhyt verrattuna ihmissuvun historiaan. Kymmenien tuhansien ihmissukupolvien on ollut pakko tulla toimeen ilman kristinuskoa joko muiden uskontojen avulla tai ilman uskontoa.

    Missä vaiheessa voidaan sanoa ihmisen todella ”syntyneen” tässä miljoonien vuosien kehitysprosessissa? Mikä on ihmisen määritelmä? Eräänä mittarina on pidetty kykyä valmistaa työkaluja. Fossiililöytöjen perusteella on päätelty, että ainakin noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten esi-isämme osasivat valmistaa työkaluja. Työkalujen käyttö ei riitä ihmisen mitaksi, koska eräillä eläimilläkin on tämä taito.

    Mutta milloin ihmisestä tuli ihminen uskonnollisessa katsannossa? Milloin hän sai kuolemattoman sielun ja omantunnon? Missä evoluution vaiheessa Jumala päätti erottaa ihmisen muista eliöistä ja antaa hänelle omantunnon ja kuolemattoman sielun? Tulivatko omatunto ja sielu, nuo ihmistymisen olennaiset tuntomerkit, kehittyvän ihmisen omaisuudeksi yhtä aikaa vai eri aikoina? Luonnontutkijana näen lajien synnyn ja kehityksen vähäisten muutosten liukuvana sarjana. Miten kuolematon sielu sopii tähän kuvaan? Onko sekin kehittynyt vähitellen kuten ihmisen ruumiillinen ja henkinen olemus?

    Minun on vaikea kuvitella terävää rajaa sieluttomien ja sielullisten esimuotojemme väliin. Miten sieluttomalle äidille ja isälle syntyvällä lapsella voisi olla sielu? Jos taas ”sielu” ja ”omatunto” ovat kehittyneet hyvin hitaasti ja vähitellen tuhansien tai kymmenien tuhansien sukupolvien aikana, niin mistä vaiheesta lähtien nämä muinaiset ruumiit ja sielut nousevat viimeiselle tuomiolle?

    Oman käsitykseni mukaan henki, sielu ja omatunto ovat samoja asioita. Niitä ei pidä erotella toisistaan eikä Platonin tavoin myöskään ruumiista. Mitään sielua uskonnollisessa mielessä ei käsittääkseni ole olemassa. Luullakseni mitään ruumiistamme erillistä mieltä tai henkeä ei liioin ole olemassa. Ihmisen henkinen ja ruumiillinen puoli liittyvät saumattomasti toisiinsa. Kaikki aivojemme toiminta on ”fyysistä”, vaikka emme vielä tunne lainkaan sen mekanismeja molekyylien, atomien ja niiden osasten tasolla. Kaikki ”henkinen” toimintamme on käsittääkseni aineeseen sidottua. Mitään aineesta riippumatonta hengen maailmaa en luule olevan olemassa. Näin ajattelen, vaikka minulta tietenkin puuttuu varma tieto näistä asioista, kuten kaikilta muiltakin nykypäivän ihmisiltä.
    . . .

    VastaaPoista